    |
>>> www.risteys.net >>> uusi portaali, hyppää sisään!
Alkuperäinen artikkeli: Robert Murphree and George Canty
Christ for all Nations- järjestön luvalla kääntänyt: Perttu Pulkkinen 2002
Alkuperäinen kertomus:
http://www.cfan.org/offices/usa/testimonies/resurrection/page1.htm
|
Seuraava lööppi oli nigerialaisessa The Post Express sanomalehdessä: "BONNKE RAISES MAN FROM DEATH IN ONITSHA". Oliko se totta, Jumalan ihme vai lehdistön liioittelua? Jeesus sanoi, "Vaikka joku nousisi kuolleista, he eivät uskoisi." Tee omat johtopäätöksesi. Todisteet ja tosiasiat ovat tässä koruttomina, ja ne hämmästyttivät kriittisiä journalisteja ja jättivät heidät sanattomiksi.
Marraskuun 30. päivä 2001 Daniel Ekechukwu, Onitshan Power Chapel Evangelical Church -kirkon pastori vei ystävänsä Kingsley Irukan kanssa vuohen joululahjaksi isälleen, joka asui kylässä lähellä Owerria. Daniel ajoi Mercedes 230 autoa, joka oli 20v. vanha. Tulomatkalla auton jarrut hajosivat. Auto rullasi alas mäkeä eikä Daniel voinut tehdä mitään. Auto törmäsi kivitolppaan.
Danielilla ei ollut turvavyötä ja hän löi päänsä tuulilasiin. Ratti ja sen varsi iskeytyivät kehoon. Danielin ystävä Kingsley Iruka järkyttyi mutta ei loukkaantunut pahoin. Mutta katsoessaan Danielia hän järkyttyi. Tämän nenästä tuli verta ja sitten Daniel alkoi oksentaa verta sisäisen verenvuodon takia.
Pelastajat tulivat nopeasti. Ihmeellisesti Daniel oli tolkuissaan siihen asti kun hänet saatiin tehohoitoon. Hänen vaimonsa Nneka haettiin paikalle. Hän näki että Daniel oli vain juuri ja juuri hengissä. Daniel pyysi henkitoreissaan, että hänet vietäisiin perheen omalle lääkärille Owerrin sairaalaan - mikä oli vakava virhe, sillä tämä merkitsi puolentoista tunnin ajelua kuoppaisia teitä pitkin.
Oltuaan muutaman minuutin ambulanssista Danielista tuntui, että hän kuolee. Hän yritti kuiskailla vaimolleen jäähyväisiä ja ohjeita, erityisesti kirkon hoitamisesta. Mutta puhe sekavoitui ja Daniel vaipui tiedottomuuteen.
Ambulanssikuski ajoi täyttä vauhtia pillit ulvoen. Saapuessaan Owerrin sairaalaan he tulivat sisään huutaen "hätätapaus, hätätapaus!" Mutta Daniel perhelääkäri ei ollutkaan vuorossa, joten toinen sairaalan lääkintähenkilökunnan jäsen tutki hänet. Surullisin kasvoin hän totesi Danielin kuolleeksi.
Nneka-vaimo oli luonnollisesti järkyttynyt. Mutta raamatun jae Heprealaiskirjeestä (11:35) oli pyörinyt hänen päässään: " Jotkut naiset saivat kuolleet omaisensa elävinä takaisin". Irrationaalinen varmuus valtasi hänet. Hän tulisi näkemään Danielin elossa ja terveenä. Nnekasta tulikin tapahtumien jatkon kannalta avainhenkilö.
Raamatun jae Nnekan päässä aiheutti sen, että hän ei voinut hyväksyä tosiasiaa, että Daniel on kuollut ja hänet pitäisi haudata. Hän oli levoton ja hänestä tuntui, että jotain täytyy tehdä. Hän kiirehti muutamien muiden kanssa katsomaan Danielin setää Okoronkwo Emmanuelia, joka asui sairaalan lähellä. He kysyivät, tiesikö tämä, missä perheen lääkäri oli. Hän ei tiennyt, mutta ohjasi heidät oman lääkärinsä Dr. Jossy Anuebunisan luo, joka työkenteli St. Eunicen klinikalla. Daniel vietiin sinne. Nähdessään Nnekan päättäväisyyden Dr. Jossy Anuebunisa tarkasti Danielin vielä kerran. Hän saattoi vain vahvistaa tämän kuolleeksi. Kello oli 23.30 onnettomuuspäivänä.
Lääkäri kirjoitti raportin potilaan kuolemasta ja kysyi, haluaisivatko he viedä Danielin klinikan omalle ruumishuoneelle. He kieltäytyivät. Sen sijaan he veivät ruumiin Danielin isän luo ja sieltä Ikeduru General Hospital- sairaalan ruumishuoneelle, joka oli lähellä. Vuorossa oleva työntekijä tarkasti myös ruumiin. Kello oli jo yli puolenyön. Oli lauantaiaamu.
Ruumishuoneella ei ollut kylmätiloja, joten kuten tapana oli, ruumiisen laitettiin pistos, jossa oli säilymistä auttavia kemikaaleja, ja ruumis valmisteltiin seuraavan aamun palsamointia varten. Työntekijät laittoivat hänet lavitsalle kahden ruumiin väliin. Sitten kaikki lähtivät.
Sillä aikaa Danielin vaimon mielessä säily edelleen vakaumus, että Daniel tulisi henkiin. Siksi hän halusi, että ruumis vietäisiin Onitshaan, jossa evankelista Reinhard Bonnke puhuisi Grace of God Ministries -järjestön tilaisuudessa. Mutta Danielin isä oli mormoni ja julisti, että hänen tulisi päättää asia. Hän sanoi, että löisi ruumista päähän Raamatulla seitsemän kertaa ja jos se ei heräisi, sitten Nnekan tulisi hyväksyä, että Daniel on kuollut. Joten hän löi ruumista päähän Raamatulla, mutta mitään ei tapahtunut.
Nneka ajatteli kristittynä, että mormoni-isä ei ymmärtänyt asiaa oikein. Hän oli vain halunnut lopettaa Nnekan aikeet Danielin suhteen. Mutta Nneka ei halunnut antaa periksi. Hän vaati, että Daniel pitäisi viedä Bonnken kokoukseen. Isä ymmärsi, että jos hän ei sallisi sitä, vaimo muistaisi asian ikuisesti. Niinpä hän antoi periksi.
Seuraavana päivänä, eli sunnuntaina (2.12.) he hakivat ruumin ruumishuoneelta. Mutta ruumishuoneen hoitaja oli huolissaan heidän aikeistaan. Peittääkseen tosiasian, että ruumis oli haettu noin vain pitkään matkaa varten, hän puki ruumiin kuin sitä oltaisiin viemässä haudattavaksi, laittoi sen arkkuun ja sulki kannen. He ottivat Danielin arkun ja lähtivät.
Heidän saavuttuaan Onitshaan valtion turvamies ja vahtimestarit näkivät heidän tulevan arkun kanssa ja käskivät heidän lähteä pois välittömästi. Mutta Nneka ei antanut periksi. Hän pyysi ja vaati heiltä, että arkku voitaisiin tuoda kirkon sisälle. Huomattuaan Nnekan tunnetilan turvamies tarkisti arkun, ettei siellä ollut pommia. Sitten hän antoi heidän tulla kirkon luo. Mutta ruumiin vieminen kirkkoon ei ollut kaikista hyvä idea. Lopulta kirkon piispan poika pastori Paul Jr. kysyi isältään luvan, että ruumis voitaisiin viedä pyhäkoululuokkaan. Lapset komennettiin toiseen tilaan ja ruumis tuotiin sitten huoneeseen pöydälle. Paul ja toinen pastori Bathcomery Nkwando, jotka järjestivät asiaa, huomasivat että ruumiin jäsenet olivat jäykistyneet.
Kaksi muuta pastoria (Lawrence Onyeka ja Luke Ibekwe) liittyivät heihin vartiomaan ruumista. Sillä aikaa Reinhard Bonnke saarnasi pääauditoriossa eikä tiennyt mitään siitä, mitä lastenhuoneessa tapahtui. Hetken päästä pastorit huomasivat, että ruumin vatsalihakset liikahtivat.
Sitten Daniel veti henkeä ja hengitti silloin tällöin epäsäännöllisesti. Tästä rohkaistuneena pastorit rukoilivat kiihkeästi ja ottivat Danielilta ruumishuoneen käsineet, sukat ja paidan pois. Sitten he alkoivat hieroa häntä, mutta Danielin ruumis oli edelleen "jäykkä kuin rautakanki". He pyysivät tuulettimia jotta Daniel saisi paremmin ilmaa. Uutinen levisi kulovalkean tavoin kokoussaliin ja aiheutti hysteriaa. Sitten (pastori Lawrencen mukaan kello 17:15) Daniel avasi silmänsä ja nousi istumaan ja nojautui pastori Lawrenceen. Kuolemasta oli nyt lähes kaksi vuorokautta.
Ihmiset tungeksivat kirkkoon. Pastori Lawrence oli huolissaan, että Daniel ei saisi tarpeeksi ilmaa lastenhuoneessa, joten hänet vietiin kirkkosaliin. Nyt Daniel puhui ensi kertaa: "Vettä... vettä". Hänelle annettiin vähän vettä ja sitten lämmintä teetä. Hänet vietiin istumaan lavalle, jotta hän saisi tilaa ja ilmaa. Siellä sadat ihmiset näkivät hänen toipuvan. Hän oli vielä jonkun verran sekaisin eikä hetkeen tunnistanut ketään, ei edes omaa poikaansa ja tuli isäänsä katsomaan. Kuitenkin hänen tilanteensa parani ja muutaman tunnin kuluttua hän oli täysin tolkuissaan.
Hänestä tuli ihme ja puheenaihe ja ihmiset tungeksivat hänen kotiinsa, joten hänet vietiin piilopirttiin toipumaan kahdeksi päiväksi. Myös hänen kolarihaavansa paranivat täydellisesti.
Reinhard Bonnke oli lähtenyt tässä vaiheessa lentokoneella jo pois. Epäiletkö tarinaa? Tässä muutamia faktoja. Kahteen päivään Daniel ei hengittänyt eikä hänen sydämensä lyönyt. Ilmasto oli kuuma, eikä hän ollut kylmähuoneessa. Häneen oli pistetty vahvaa kemikaalia mätänemistä estämään. Häntä siirreltiin ilmattomassa arkussa tuntien ajan. Hänen olisi pitänyt saada vakavia aivovaurioita, mutta nyt hän on hengissä ja terveenä.
Tämä ei ole kertomus jostain yksityisesti tapahtuneesta henkiin heräämisestä, jota ei voisi vahvistaa. Kyseessä oli julkinen tapahtuma ja nähtävissä oleva henkiin herääminen. Jos jonkun roolia tulisi korostaa, se olisi Danielin vaimo Nneka. Hänen taipumaton uskonsa yksin esti Danielin hautaamisen, jotta Daniel voitaisiin tuoda paikkaan, jossa Nneka uskoi Jumalan tuovan Danielin henkiin. Nneka piti Reinhard Bonnkea Jumalan miehenä ja uskoi, että siinä uskon ilmapiirissä missä tämä saarnasi, ihme olisi mahdollinen.
Nnekan usko saneli koko tapahtumien kulun ja hänen uskonsa sai kunnioitusta. Keneltä, ellei Jumalalta itseltään?